Yleinen

Kirkkonummen kunnanvaltuusto 30. elokuuta

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Suomen noin 1 500 uhanalaisen eliölajin tärkein yksittäinen uhanalaisuuden syy Etelä-Suomessa on perinne- ja kulttuurimaisemien, etenkin niittyjen kasvaminen umpeen. Myös pölyttäjien määrä on laskenut merkittävästi.

Kirkkonummen kunta voi edistää luonnon monimuotoisuutta muuttamalla omia nurmikkoalueitaan niityiksi, jotka niitetään vasta elokuussa kukinnan jälkeen. Kunnan tulisi sitoutua nurmikoiden niityttämiseen alueittain vähintään viideksi vuodeksi kerrallaan, jotta kasvilajisto runsastuu mahdollisimman paljon. Myös teiden penkereiden hoidossa tulisi välttää niittämistä ennen kukintaa ja kukinnan aikana sekä selvittää vaihtoehtoja pölyttäjäystävälliseen niittämiseen ja hoitoon.

Katja Ylisiurua

kunnanvaltuutettu

Kirkkonummen Vasemmisto

Sunnuntain 23.8. nimesimme viralliset ehdokkaat alkavat valtuustokauden tehtäviin.

Luottamustoimiin ehdotamme seuraavia henkilöitä:

• Kunnanhallituksen varajäsen 2021-2023 ja jäsen 2023-2025 Kati Kaihlaranta
• Tarkastuslautakunta: Tuomo Tiitinen ja varajäsen Elina Malmberg
• Rakennus- ja ympäristölautakunta: Edla Niemi ja varajäsen Vilho Aro
• Henkilöstöjaosto: Kati Kaihlaranta ja varajäsen Riki Saarimaa
• Keskusvaalilautakunta: varajäsen Jorma Toivonen
• Palvelukeskussäätiön hallitus: Irja Bergholm ja varajäsen Edla Niemi

Valtuustoryhmä 2021-2025:

• Puheenjohtaja Katja Ylisiurua
• Varapuheenjohtaja Teija Virtamo-Tiiska
• Sihteeri Kati Kaihlaranta

 

Vesi on asia, jota meidän kaikkien tulisi pohtia vakavasti. 

Tänä kesänä ajatuksiani on useasti hallinnut vesi, ympäri maailman sitä on ollut liian joko vähän tai aivan liikaa. Alkukesää täällä Suomessa leimasi paahtava auringonpaiste, joka kuivatti kaivot, nurmikot ja metsät. Otsikoissa eniten oli esillä metsien kuivuus, kun palokunnat ja vapaaehtoiset sammuttivat maastopaloja toisensa perään ympäri Suomen – myös täällä meillä Kirkkonummella ja jopa ihan lähellä keskustaa ja asutusta. Kuivuuden jälkeen alkoi sataa ja rankkasateet aiheuttivat taajamatulvia ja aineellisia vahinkoja. Onneksi Suomi on maantieteellisesti asemoitu niin, että todennäköisesti olemme tulevaisuudessakin turvassa syöksytulvilta, jotka aiheuttivat Saksassa ja Hollannissa jopa ihmishenkien menetyksiä, itämaiden tulvista puhumattakaan.  

Seuraavien vuosien aikana kuntakeskustamme muovataan uuteen uskoon ja sitä ennen tulisi tehdä (tai toivottavasti on tehty jo) kattava suunnitelma siitä, miten taajamien ylimääräinen vesi tulevaisuudessa käsitellään niin, että siitä olisi meille ehkä jopa hyötyä. Omakotirakentamisessa on jo pikkuhiljaa herätty siihen, että sadevedet kannattaa ennemmin ottaa talteen ja hyödyntää kuivan kauden aikana, kun ohjata ne sadevesikaivoihin ja ojiin. Ratkaisu on oikeastaan hyvin yksinkertainen: vedet ohjataan katoilta rännien avulla maan alle kaivettuihin säiliöihin, joihin asennetaan uppopumput. Vettä voidaan näin myöhemmin käyttää kasteluun. Suuremmassa mittakaavassa kaupallisilla toimijoilla on jo ratkaisuja, jotka hyödyntävät vesimassoja ohjaamalla esim. hulevedet maa-aineksen läpi istutuksiin. Hulevesi vaatii aina puhdistamista ennen minkäänlaista hyötykäyttöä, oikein valitun maa-aineksen avulla puhdistaminen tapahtuu luonnollisesti, eikä puhdistamisesta aiheudu muita kuin perustamisvaiheen kustannuksia. Samalla taajamien viihtyvyyttä voidaan parantaa suunnittelemalla niihin uusia viheralueita ilman suurempaa huolta kastelusta. 

Puhdas vesi ja sen puute tulee olemaan ongelma tulevaisuudessa myös täällä meillä tuhansien järvien maassa, ellemme jo nyt ala kehittämään ja hyödyntämään ratkaisuja, joilla hallita sekä pitkien kuivien kausien vesipula, että rankkasateiden aiheuttamat tulvat. Aktiivinen, ennakoiva toiminta mahdollistaa aina enemmän kuin jälkikäteen reagointi. 

Kati Kaihlaranta

puheenjohtaja

Kirkkonummen Vasemmisto ry

 

 

 

Minkä arvoinen kissa on?

Rakastan kissoja. Kuluvana vuonna olen meinannut ajaa kaksi kertaa kissan päälle lähellä kotiani. Ensimmäisellä kerralla en puuttunut tilanteeseen ja hiukan myöhemmin kissa oli jäänyt auton töytäisemäksi ja loukannut jalkansa. Kun se toimitettiin Viikkiin, kävi ilmi, että kissa ei ollut kenenkään naapuruston asukkaan oma. Kaikki olivat kuvitelleet, että kissa on jonkun naapureista ja sillä on hyvä koti.

Suomessa hylätään joka vuosi ainakin 20 000 kissaa vuodessa. Se on valtava määrä. Etenkin leikkaamattomat, vapaana ulkoilevat kissat sekä kissojen nopea ja hallitsematon lisääntyminen vaikeuttaa ongelmaa.

Pari viikkoa sitten meinasin ajaa taas kissan päälle maantiellä. Tällä kertaa puutuin asiaan. Etsin omistajaa sosiaalisessa mediassa ja tarjouduin loukuttamaan kissan, jos omistajaa ei löytyisi. Reaktio sosiaalisessa mediassa oli tuttu edelliseltä kerralta. Ihmiset pohtivat, olisiko kyseessä naapurin kissa ja miksi ihmeessä kissa pitäisi vielä löytöeläintaloon. Suututin ihmisiä sillä, että ehdotin kissan loukuttamista. Sain osakseni viharyöpyn ja kuulemani mukaan naapuruston puskaradio oli alkanut laulaa. Ihmisillä oli jälleen kerran väärää tietoa siitä, kuka kissan omisti.

Kodittomien kissojen ongelma ratkeaa ainakin osittain puuttumalla siihen, mitä kotikissojen omistajilta vaaditaan. Kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti pitäisi olla pakollista, jotta löytöeläintalossa kissan omistaja löytyy tarvittaessa nopeasti. Kuka tahansa ei saisi teettää kissallaan pentuja, vaan siitä pitäisi tehdä luvanvaraista. Kaikki vapaasti ulkoilevat kissat pitäisi leikkauttaa.

Ihmisten pitäisi olla kiinnostuneempia naapurustossa ja taajamissa liikkuvista kissoista. On väärin, että oletus on aina se, että tuo on naapurin kissa. Jos et ole nähnyt kissan omistajaa ja kissa pyörii kotisi lähellä usein, on aika nostaa kissa pöydälle somessa ja soittaa naapurien ovikelloa. Vaikka omistajan etsiminen tuntuu olevan joillekin punainen vaate, kissalle se voi olla ensimmäinen askel kohti omaa kotia. Näin olisi ollut myös sillä kissalla, joka päätyi murtuneen jalan takia lopetettavaksi Viikkiin.

Katja Ylisiurua

kunnanvaltuutettu (vas.)

Väestön ikääntyminen on otettava meillä Kirkkonummellakin entistä enemmän huomioon kunnan päätöksenteossa ja vahvistettava ikääntyneiden osallisuutta. Ikääntyneet ihmiset on otettava mukaan palveluiden ja elinympäristön kehittämiseen entistä enemmän.

Ikäystävällisyys kunnan päätöksenteossa ei ole muilta pois vaan voi olla kunnalle valtti. Se tukee kunnan vetovoimaa,voi säästää ennalta kustannuksissa ja ottaa ikääntyneiden voimavarat vapaaehtoistyössä ja kuluttajina  käyttöön kunnan vireyden ja elinvoiman vahvistamiseksi. 

Sote- uudistus on loppusuoralla eduskunnassa ja tarkoitus tulla voimaan tulevalla  valtuustokaudella.Kuntien sote-palvelut siirtyvät tuolloin muodostettavien sote-alueiden vastuulle. Palveluiden varmistamiseksi  tarvitaan henkilökuntaa ja valvontaa. Vanhusneuvola voisi olla hyvä tapa  järjestää vanhuspalvelulain edellyttämä neuvontapalvelu. Viime aikoina on julkisuudessa väännetty kättä tulevien sote-maakuntien verotusoikeudesta ja peloteltu veronkorotuksilla. Jotta sote-alueet voisivat toimia itsenäisesti  niin ne tarvitsevat verotusoikeuden. Ilman verotusoikeutta niille jäisi tehtäväksi ainoastaan päättää mistä leikataan.

Tuomo Tiitinen,

Kirkkonummen Vasemmiston kuntavaaliehdokas