Miten nuorten ongelmakäyttäytymistä ehkäistään kunnissa? Tätä pohtii uunituore Vasemmistoliiton Uudenmaan piirihallituksen jäsen Kati Kaihlaranta.
Lehdissä on viime päivinä uutisoitu räväkästi nuorison ongelmakäyttäytymisestä Helsingissä. Monet tahot ovat nopeasti vetäneet johtopäätöksiä ilmiön syistä. Omani löytyy tästä.
90-luvulla Suomi rämpi vielä pahemmassa taloudellisessa kriisissä kuin nyt. Sen seurauksena kunnat ajoivat pikaisten säästöjen toivossa alas palveluita niin nopeasti kuin mahdollista. Samaan aikaan lama näkyi perheissä työttömyytenä, kyvyttömyytenä hoitaa asuntolainoja, sähkö- ja puhelinlaskuja, tyhjinä jääkappeina ja pahimmissa tapauksissa sekä aikuisten että lasten alkoholinkäytön lisääntymisenä. Siitä alkoi kierre, joka ajoi nuoret toreille ja parkkipaikoille myös meillä Kirkkonummella. Useat meistä muistavat vielä kylmät syysillat torin kulmilla. Monet notkuivat siellä, koska muuta paikkaa ei ollut, monet myös sen vuoksi, ettei koti enää ollut turvallinen paikka missä viettää aikaa. Aikuisia, joiden puoleen kääntyä ei ollut missään, ainakaan niin että heidät olisi tavoittanut helposti.
Kun maailma alkoi havahtua koronan aiheuttamaan taantumaan, luvattiin Suomessa pyhästi, ettei samoihin virheisiin enää sorruta. Valtio on koko kriisin ajan rahoittanut kuntia, jotta kaikkien palvelut toimisivat kuten ennen. Mutta rahoituskin loppuu aikanaan ja nyt käännetään jo kaikkialla katseet ensi vuoden budjettiin.
Tiedämme kaikki, ettei mikään pikainen taikatemppu ole tie ulos tästä kriisistä. Tarvitaanpitkäjänteistä tasaista talouspolitiikkaa, jolla kriisistä pikkuhiljaa noustaan. Se tulee myös vaatimaan leikkauksia, mutta niitä ei tällä kertaa voida tehdä nuorilta. Silloin leikkaamme ainoastaan omaa tulevaisuuttamme, kun nuoria tulevia veronmaksajia syrjäytyy ja jää pysyvästi pois työelämästä.
Nuorisoon pitää päinvastoin panostaa: nuorisotilat pitää pystyä pitämään auki, harrastuspakun pitää kiertää kesällä, nuorisoteatterin pitää pystyä toimimaan ja puistoruokailu tulee tarjota taas koulujen loma-aikoina. Kaikki tämä tietysti korona-tilanteen sallimissa rajoissa. Ohjaamolle soisin myös jatkoaikaa, vaikka hanke päättyykin nyt vuoden lopussa, siellä tehdään myös tärkeää ruohonjuuritason työtä. Lasku tästä kaikesta on huomattavasti pienempi kuin se lasku, mikä maksetaan vuosikymmenten päästä, jos nuoret nyt jätetään heitteille.
Minä olen valmis aikuisena maksamaan osani, jos nuoriso silloin saa mahdollisuuden.
Kati Kaihlaranta,
puheenjohtaja
Kirkkonummen vasemmisto
